Perintö- ja lahjaverotus kansainvälisissä tilanteissa

 

Useita asuntoja eri valtioissa

Jos henkilöllä on käytettävissään Suomessa sijaitsevan asunnon lisäksi myös Venäjällä sijaitseva asunto, hänen katsotaan asuvan Suomessa, jos täällä oleva asunto on henkilön varsinainen asunto ja koti (PerVL 4.3 § ja 18.4 §). Henkilön varsinaisella asunnolla ja kodilla tarkoitetaan sitä asuntoa, jossa henkilöllä on tarkoitus asua pysyväisluonteisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa asuva henkilö maksaa verot Suomeen, jos hänen katsotaan asuvan Suomessa.

Kysymys siitä, missä asunnossa henkilöllä on tarkoitus asua pysyvästi, ratkaistaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki asumisen pysyvyyttä osoittavat seikat. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi

  •  perheenjäsenten asunnon sijaintivaltio
  •  työpaikan sijaintivaltio ja työskentelyn kesto siellä
  •  henkilön harjoittaman yritystoiminnan sijaintivaltio
  •  asumisen kesto kussakin asunnossa
  •  tosiasiallinen oleskeluvaltio ja oleskelun kesto
  •  omaisuuden sijaintivaltio

Lisäksi voidaan ottaa huomioon oikeudellisia seikkoja, kuten esimerkiksi

  •  väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta (kotikuntalaki 4-6 §)
  •  tuloverotuksen ratkaisu (yleinen tai rajoitettu verovelvollisuus)
  •  kansalaisuus (kansalaisuuslaki 7 § ja 3 luku)
  •  oleskelulupaa koskeva päätös (ulkomaalaislaki 4 luku)

Jos Suomesta Venäjälle muuttanut Suomen kansalainen on tuloverotuksessa katsottu yleisesti verovelvolliseksi ns. 3 vuoden säännön nojalla tai kysymys on tällaisen henkilön kuolinpesästä, ei ratkaisua voida ottaa perintö- ja lahjaverotuksessa huomioon (TVL 11.3 § ja 17.4 §).

Henkilön katsotaan näissä tapauksissa asuvan siinä valtiossa, johon keskeisin osa mainituista seikoista liittyy. Vaikka henkilöllä olisi tarkoitus siirtyä pysyvästi asumaan toiseen valtioon, ei tällä seikalla ole merkitystä ratkaistaessa kysymystä henkilön asuinvaltiosta, jos muuttoa ei ollut tapahtunut verovelvollisuuden alkaessa. Joten jos henkilö ei verovelvollisuutensa aikana muuttanut toiseen valtioon pysyvästi, hänen katsotaan asuneen asuvuuden pysyvyyden osoittamien asioiden mukaisessa valtiossa.

 Henkilön asuinvaltio vaihtuu heti kun hän on asettunut pysyvästi asumaan uuteen asuinmaahansa. Jos henkilöllä on muuton jälkeen edelleen liittymiä lähtömaahansa, hänen katsotaan asuvan uudessa valtiossa, jos hänellä on tarkoitus jäädä sinne asumaan pysyvästi. Joten jos henkilön on tarkoitus asua uudessa valtiossa väliaikaisesti, hänen katsotaan asuvan vanhassa asuinvaltiossaan.

Jos Suomessa kuollessaan asuneen perinnönjättäjän jäämistöön sisältyy Venäjällä sijaitsevaa kiinteää omaisuutta ja Venäjällä on voimassa tätä omaisuutta koskevia erityisiä säännöksiä jonkin elinkeinon tai ammatin harjoittamisen suojaamiseksi, tai perityn omaisuuden säilyttämiseksi jakamattomana suvun omistuksessa, taikka muita näihin verrattavia erityisiä säännöksiä, on näitä säännöksiä noudatettava määritettäessä perintöosuuksia, vaikka perintöön muun jäämistöomaisuuden osalta sovellettaisiin Suomen perintökaarta (PK 26:8).

Esimerkki:Venäjällä vuonna 1960 syntyneen henkilön kotipaikka oli ollut Suomessa vuodesta 1999, hän kuoli Suomessa vuonna 2009. Henkilön jäämistöön kuului 1/3 Venäjällä sijaitsevasta maatilasta. Lapsettomana kuolleen henkilön ainoa perillinen oli perintökaaren mukaan hänen eloon jäänyt aviopuoliso. Venäjällä  voimassa olevan perintölainsäädännön mukaan maatilaomaisuus siirtyy perinnönjättäjän perimään oikeutetuille sukulaisille. Henkilön  mainittuja sukulaisia olivat Venäjällä asuvat sisarukset.

Leskelle ei voida määrätä perintöveroa maatilan osuudesta, koska leski ei ole saanut osuutta perintönä.

Kysymys siitä, onko Venäjällä sijaitseva omaisuus kiinteää vai irtainta ratkaistaan Venäjän lain mukaisesti.

Edellytyksenä perintö-, testamentti-, lahja- tai henkilövakuutussaanto

Perintö- ja lahjaverovelvollisuuden edellytyksenä on, että omaisuutta on saatu perintönä, testamentilla tai lahjana (PerVL 1.1 §). Lisäksi verovelvollisuus syntyy eräin edellytyksin henkilövakuutuksesta saadun vakuutuskorvauksen tai siihen verrattavan taloudellisen tuen perusteella. Kysymys siitä, millä saannolla omaisuutta on saatu, ratkaistaan Suomessa voimassa olevan oikeuden perusperiaatteiden mukaan.

Sen sijaan kysymykset siitä, kenellä on oikeus saada omaisuutta mainitulla saannolla ja kuinka paljon, ratkaistaan pääsääntöisesti perinnönjättäjän tai lahjanantajan asuinvaltion lainsäädännön mukaan. Jäljempänä on käsitelty tilanteita, joissa saantoon sovelletaan kuitenkin Suomen perintökaarta.

Suomessa asuminen verovelvollisuuden edellytyksenä

Jos omaisuuden saaja asui verovelvollisuuden alkaessa Suomessa, on hänellä velvollisuus suorittaa saamastaan omaisuudesta perintö- tai lahjaveroa (PerVL 4.1 § 1-k ja 18.1 § 1-k). Suomessa asumista koskeva kysymys ratkaistaan noudattaen edellä kohdassa  olevia ohjeita.

Venäjän lainsäädännön soveltamisen edellytykset  

Perintö- ja lahjaverotuksessa sovelletaan Venäjällä voimassa olevaa lainsäädäntöä, jos veronalainen saanto määräytyy kokonaan tai osittain vieraan valtion lainsäädännön mukaan, ja verovelvollinen vaatii, että verotuksessa tulee soveltaa tämän valtion lakia, ja Venäjän lain sisällöstä saadaan selvitys.

Venäjän lakia voidaan soveltaa, vaikka sitä koskevaa vaatimusta ei esitetä, jos lain sisältö on verotoimiston tiedossa. Ellei Venäjän lain sisältöä tunneta eikä siitä saada selvitystä, sovelletaan verotuksessa Suomen lainsäädäntöä.

Venäjän lainsäädännöllä tarkoitetaan tässä ohjeessa sellaista Venäjän lainsäädäntöön sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat oikeutta saada omaisuutta veronalaisella saannolla ja sitä, mikä on saannon laajuus.

Lahjanantajan asuinvaltion laki

Lahjanlupaukseen ja lahjan täyttymiseen sekä lahjanluonteiseen kauppaan sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa omaisuuden luovuttaja asui luovutushetkellä (Rooman sopimus 4 art 2 kohta).

Kiinteän omaisuuden luovuttaminen

Jos luovutuksen kohteena on kiinteää omaisuutta, luovutukseen ja sen muotoon sovelletaan kiinteistön sijaintivaltion lainsäädäntöä (Rooman sopimus 4 art 3 kohta ja 9 art 6 kohta).

Jos tämän valtion lain mukaan muotosäännösten vastainen kiinteistön lahjoitus ei ole sitova, ei lahjaverotuksessa voida katsoa, että omaisuus olisi saatu lahjaksi (vrt. MK 2:1 ja 4:2)

Henkivakuutukseen sovellettava lainsäädäntö

Henkivakuutussopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, missä vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka sopimuksentekohetkellä (Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 9 §). Edellytyksenä lisäksi on, että vakuutusyhtiön sekä vakuutuksenottajan kotipaikka on ETA-valtiossa, ja vakuutussopimus on tehty vakuutusyhtiön ETA-valtiossa olevassa toimipaikassa, ja vakuutuksen ottajan vakinainen asuinpaikka on ETA-valtiossa.

Henkivakuutussopimuksessa voidaan myös sopia, että vakuutukseen sovelletaan vakuutuksenottajan kansalaisuusvaltion lakia (Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 10 §).

Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa, vakuutussopimukseen sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa vakuutuskorvauksen suorittanut vakuutusyhtiön toimipaikka sijaitsee, ellei muun valtion lain soveltamisesta ole vakuutussopimuksessa erikseen sovittu (Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 13 §, Rooman sopimus 4 art 2 kohta).

Henkivakuutukseen sovellettavan lain mukaan ratkaistaan mm. kysymys siitä, kenellä on oikeus vakuutuskorvaukseen, jos korvauksesta luovutaan.

Verovelvollisuuden edellytykset

Ellei jäämistö-, lahja- tai vakuutussaannon osapuolista kumpikaan asunut Suomessa verovelvollisuuden alkaessa, ei saannosta ole maksettava perintö- tai lahjaveroa (PerVL 4.1 § 1 kohta ja 18.1 § 1 kohta).

Jäämistösaannosta tai lahjasta on kuitenkin maksettava perintö- tai lahjaveroa siltä osin, kuin saantoon sisältyy seuraavassa kohdassa mainittua omaisuutta.

Veronalainen omaisuus, jos saannon osapuolet asuvat Venäjällä ja heillä on omaisuutta Suomessa

Veronalaista omaisuutta on

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus, ja
  • osakkeet tai osuudet yhteisössä, jonka varojen kokonaisarvosta yli puolet on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta (PerVL 4.1 § 2 kohta ja 18.1 § 2 kohta) (KVL 1997:40).        
  • Käytännössä veronalaista omaisuutta ovat osakkeet asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöissä, joiden kotipaikka on Suomessa.Kiinteää omaisuutta ei ole seuraava omaisuus.
    • osuus jakamattomassa kuolinpesässä, vaikka jäämistöön sisältyisi vain kiinteää omaisuutta (KHO 1980 B-II-622)
    • rakennus, joka sijaitsee muun kuin rakennuksen omistajan omistamalla kiinteistöllä
    • maanvuokraoikeus tai muu kiinteän omaisuuden hallintaoikeus
    • saamisoikeus, jonka vakuutena on kiinteää omaisuutta
    • maa-ainesten otto-oikeus

    Kiinteänä omaisuutena pidetään kuitenkin kiinteistön pysyviä ja siirtokelpoisia vuokraoikeuksia. Käytännössä tällaisia ovat kaupunkitonttien vuokraoikeudet.

    Jos teillä on joitakin yhteyksiä Suomeen, teidän on tarkistettava pitääkö teidän maksaa veroja Suomeen.

     

Kirjoittanut, Oona Hurmalainen